20. elokuuta 2017

Sukua tapaamassa

"Uuhu-Huhuu. 
Ensimmäinen suvun tapaaminen takana...
Eikä ollut yhtään niin paha, kuin mitä moisista yleensä tarinaa kuulee.."
kirjoitti lauantaiseen suvun tapaamiseen osallistunut nuori mies. <3


Kokoontumispaikkana meillä oli ent. Oulun läänin Pyhäjärven rannalla oleva 
seurakunnan kesäpaikka, Korhosenniemi.
Sinne siirretyn vanhan talon, kota- ja kirkkorakennuksen sekä savusaunan suojissa 
vietimme päivän suvun kesken.

Puolilta päiviltä kello neljään lämmin syyssää helli meitä
ja sen jälkeen saimme virkistäytyä sääilmoituksen mukaan 5 mm:n sateessa,
 joka ei kuitenkaan meitä häirinnyt.

Kokoonnuimme  rennolla otteella niin tarjoilujen kuin vaatetuksenkin osalta.
Koolla oli mieheni sisarukset, heidän lapset, lastenlapset
melkolailla täysmääräisenä. 
Osallistumisprosentista saattoi päätellä 
nuoren alulle laittamalle kokoontumiselle olleen tilausta! <3



Vanhan talon tunnelma ja alkeellinen varustus
 -ei sähköä, ei vettä- 
oli jo sinänsä kokemus monelle lapselle ja nuorelle.
Puitteet antoivat hyvää peilauspintaa  oloista, 
joista isovanhemmat ovat lähteneet rakentamaan elämäänsä.

Puuhellalla kiehautin kahvit! <3


Entisaikainen rakentaminen on kyllä ollut omanlaista taidetta.
Päärakennuksessa oli paljon pieniä, kauniita yksityiskohtia
ja harmaantunut puu sinänsä on kaunista.




Kävimme myös kirkkomaalla.
Käyrätorvi ja trumpetti siivittivät komeasti laulutervehdyksemme hautapaaden äärellä.
Jätimme siellä <3 -lämpöisen tervehdyksen ja muistimme edesmenneitä kiitollisuudella.

Mummulla ja papalla olisi ollut paljon jaettavaa kanssamme.
Inhimillisesti katsoen liian varhain he joutuivat sairauden uuvuttamina lähtemään.



Nämä pienet lastenlapsemme,
suloiset serkukset
ovat niin aitoja kanssakulkijoita toisilleen.
Välittömiä, pyyteettömiä;
 yhdessäolon ilo loisti heidän olemuksestaan.


Täällä erilaisessa kirkkotilassa mieheni kertoi sukututkimuksesta, jota hän on tehnyt isänsä jälkeen, 

Oma menneisyys ja tausta kiinnostaa.
Ennen vanhaan perheiden menneisyydestä ja henkilökohtaisista asioista vaiettiin paljon.
Sota- ja evakkovuodet olivat tuoneet menneille ikäpolville inhimillistä tuskaa ja myös häpeääkin.
Jäljelle oli jäänyt paljon hiljaisia ihmisiä. <3

Monien vaiheitten kautta elämä on kuljettanut tämän suvun esivanhempia näille sijoille.
Suvun juurille pääseminen 
ja menneen ymmärtäminen avaavat näköaloja,
miksi moni asia on tänään näin.

Monia sattuvia sanontoja ja sutkauksia löytyikin eri perheistä,
jotka ovat siirtyneet sukupolvien ketjussa eteenpäin.
Ja samaa luonnetta,
samaa näköä.
samoja kiinnostuksen kohteita.
Yhdistäviä tekijöitä,
suvun juttuja. <3





Siellä missä on suomalaisia miehiä koolla,
siellä melko varmasti lämpenee myös sauna.

Tämä savusauna lämpesi lauantaina ja 
sen löylyissä kävi monenikäisiä suvun miehiä;
veljiä. setiä, enoja, vävyjä. serkkuja.

Naiset käyttivät sen ajan arvatenkin toisiinsa tutustellen,
 jutellen, 
hetken matkaa toisiinsa vahvasti liittyen.

Mielessäni kertautuivat Maila Jyringin "Ketjussa" -runon säkeet

Niin mummujen äitien tytärten ketju
sydänten sykkeellä toisiinsa liitetty,
vanha viisauden virta
nuoreen korvaan
ja kokemuksen lämmin valo
pimeään yllätykseen.




Sukutapaaminen
- kurkistus menneeseen.

Ja kädenojennus 
hajalla asuvien sukulaisten yhteiseen kohtaamiseen ja yhteydenpitoon
tulevina vuosinakin.

Liittymistä sukupolvien sydänten ketjuun! 

Kiitollisuutta siitä, että on läheisiä ihmisiä,
joiden kanssa voi tuntea yhteenkuuluvuutta.

Sitä se oli! <3



Pieni tyttövauva, poikamme tytär syntyi perjantaina. <3
Sitäkin iloa ja onnea suvun nuorimmaisesta saimme jakaa yhdessä!

~~~~~~~~~~~~~~

Sunnuntai-ilta.
Uuden viikon alku taas ja
Venetsialaisia kohden mennään!







17. elokuuta 2017

Säkkimäinen betoniruukku



Elokuu hellii meitä.
Vielä on kesää jäljellä! <3

Koko viikon on ollut aurinkopäiviä,
jotka ovat innoittaneet vielä ajelemaan illalla mökille ja 
puuhastelemaan  siellä.


Alkukesän kylmät eivät innoittaneet betonihommiin ja olen nyt kirinyt tässä,
että saisin haaveitani ja suunnitelmiani kokeiltua.


Kirpputorilta aikoinana ostamani ja kirjastokassina käyttämäni kassi 
oli tullut tiensä päähän ja pääsi tällä kertaa muotiksi.


Painoa tällä ruukulla on sen verran,
että  myrskyt ei ainakaan sitä riepottele ja lennättele! ;)


Ajattelin laittaa tähän säkkimäiseen ruukkuun tuijan,
mutta päädyin kuitenkin  vielä kukkivaan kukkaan.


Kovin on betonipainoitteisia nämä minun päivitykseni.
mutta tämä on minun kesäinen harrastukseni ja 
"siitä mitä tekee, siitä myös puhuu".

Mieheni sanoo, että olen käyttänyt varmaan jo 20 säkkiä S30 kuivabetonia.
Luulen,että enemmänkin! ;)

Nyt olen jo valanut ensimmäisiä "kötöksiä" puutarhapenkin jalkojen sisään
ja iloinnut siitä oivalluksesta,
että saan materiaalin uusiokäyttöön.

~~~~~~

Syyskesän ihanaisia päiviä sinulle.
Varjot pitenevät,
kesä hiljalleen kypsyy.
💛

-Kaisu-





13. elokuuta 2017

Kukkia siellä, kukkia täällä...



Sunnuntai-ilta 13.8.2017.

Eilisen kauniin kesäisen,
aurinkoisen ja lämpimän päivän vastapainoksi tänään on ollut taas kylmää ja sateista.

Sään selvittyä kävin pihamaalla katsastamassa kukkapenkkini 
ja otin kuvia muistoksi tämän kesän kukkijoista.

~~~~

Vaalenpunaisen ja valkean sävymaailmaa olen tavoitellut
ja aika kivasti siihen päässytkin.
Vaaleanpunaiset liljat tosin vat muuttaneet väriä;
ne on nyt oranssin sävyisiä!
Onko se mahdollista vai muistanko niin pahasti väärin?

Kukkapenkistäni löytyy keltainen väri ainoastaan kevään ensikukkijoista
Vuohenjuuresta ja Esikosta
ja ainoa sininen perenna on perinteinen Ukonhattu.

Perennat ovat niin helppoja ratkaisuja ja varmoja valintoja, 
joita sitten muutamat ostetut ja siemenistä kasvatetut kesäkukat täydentävät.
Kivasti kukkamaalla onkin  kukintaa läpi kesän;
kauneutta,
väriä ja tuoksuja,
kukkien tuomaa iloa.














Mikähän lie tämän valkoisen perennan nimi?
Olen ostanut sen värin perusteella ja nimi on unohtunut.
Kukinnot ovat kuin valkoapiloita
ja ovat todella kestäviä niin ulkona kuin maljakossakin.
Tätä voisi hommata toisen taimenkin! 


Tämä äidin antama kukkanen,
onnenapila vai mitkä onkaan,
oli jo niin väsynyt tähän päivään. <3

Huomenna uuden aamun valon myötä kukat taas avautuvat!

~~~~~~~~~~

Näissä kukkaisajatuksissa toivottelen oikein mukavaa alkavaa viikkoa
ja tervetuloa uusille seuraajilleni!

Mitkä ovat muuten sinun kesäiset lempikukat?

-Kaisu-

9. elokuuta 2017

Muistojen pensasaita

Eilen mieheni leikkasi pihamme pensasaitaa.

"Jos me olisi silloin leikattu tämä aita,
olisimmekohan me nähty?" 
totesi mieheni, kun menin hänen luokseen.


Hiljaisuus laskeutui pihalle
ja siinä katselimme toisiamme,
mietimme sanottuja sanoja,
asiaa, joka muutti elämämme,
jätti vuosiin kipeitä päiviä.

~~~~~~~~~~

Vuosikymmenten takaisen elokuun yhdeksännen tapahtumat
 tulevat vuosi vuodelta mieleen,
Tavalla tai toisella.
Yksi ohikiitävä hetki,
elokuun pitenevät varjot,
tuoksut,
elämän puhuttelevuus.
Muistot.

~~~~~~~~

30 vuotta sitten muutimme tähän omaan kotiin,
tähän pihaan
onnellisina kaikesta olevasta.

Tämä unkarinsireeniaita oli silloin korkea.
Kesän vuosikasvu oli voimakas.
Muuttohässäkässä ja ilmeisesti myös pensassaksien puutteesta aita jäi leikkaamatta.

Neljäkymmentä päivää muutosta
pieni vikkeläjalkainen poikamme meni naapurin pihaan
ja siellä olleelle kastelualtaalle.
Me ei tiedetty vielä tuosta altaasta. 
Me emme nähneet häntä ja hänen askeleitaan naapurin pihalla.



Eilen leikkasimme aidan matalammaksi kuin aikoihin.
Tänä kesänä näemme pensasaidan yli.
Siellä altaan paikalla näkyi kukkapenkki
ja penkissä kukkii tällä hetkellä Ritarinkannus,
uljaana, sinisenä.
Sinisenä kuin pienen pojan silmät!


"Jos olisimme kerenneet leikata aidan,
olisimmekohan me nähty pieni utelias poika pakasterasian kanssa altaan reunalla?"


Ehkä me ei olisi nähty!
Näin oli kirjoitettu hänen elämänsä käsikirjoitukseen.

Kaikki lehdet ei näe syksyä,
jotkut putoavat jo aikaisemmin.

Piteni varjot,
poissa oli ystävä kallehin! 
 <3
















8. elokuuta 2017

Betonipenkki




Varovaisesti availimme eilen betonivalumuottia
ja sitten aivan hykertelimme onnistumisen ilosta. <3


Tällainen penkki on jäänyt mieleeni jostakin kirjasta tai netistä
ja sen toteuttaminen on ollut mielessäni pitkään. 
Luulin jo,  että se jää tälle kesälle tekemättä,
mutta mieheni avulla ja tuella,
hänen kanssaan yhdessä
se tuli kuin tulikin tehtyä. <3

Mieheni teki muotin raakaakin raaemmasta raakalaudasta
ja hän kiinnitti styroxlistat varmuuden vuoksi listanaulalla muotin pohjaan.
Valu tein S30 kuivabetonista ja laitoin valuun harjaterästä.








Nostimme penkin kuvattavaksi luonnonkivien päälle.
Olen suunnitellut, että se tuodaan tänne kotia,
tuohon etupihalle.

Laittelenpa sitten kuvia siitä tilanteesta,
mihin päädymme noiden "jalkojen" suhteen.
Kaksi vaihtoehtoa on tällä hetkellä mielessä.
En muista minkä päällä se näkemäni kuvan penkki lepäsi. 


Reunan kuviointiin käyttämäni styroxinen lista oli kaksi metriä
ja puolitimme sen tähän penkkiin.
Josko hakisi pari listaa lisää ja niistä tekisi uuden pitemmän muotin.
Tämän pienen muotin voi käyttää uudelleenkin
-ja käytänkin-
sillä styroxit irtosivat hyvin betonista.


Tämä oli kyllä yksi ihanimmista betonitöiden lopputuloksista.
Tykkään!

~~~~~~~~

On pensasaidan leikkuun aika.
Lähden kaveriksi pihalle!
Mukavaa tiistai-iltaa kaikille! <3

-Kaisu- 

2. elokuuta 2017

Kirppisverhot ja tuunattu matto mökin kuistille

Elokuisen aamun tervehdys
kesälomani viimeiseltä viikolta! 



Tänä kesänä on tullut oltua paljon "tien päällä" eli reissussa
ja mökkipäivät ovat jääneet harmillisen vähäisiksi  myös monesta muustakin syystä.
Olen ehtinut kuitenkin toteuttaa monta haavetta ja 
arvatenkin monta jää vielä ajatuksen asteelle.



Mökin kuisti sai uutta raikkaampaa, valoisampaa ilmettä
kirpparilta löytämistäni valkeista puuvillaisista euron pitsiverhoista.
Minä niin tykkään näistä löydöistä!

Nämä entiset olivatkin jo päivän polttamat ja haalistamat.



Piipahdan silloin tällöin myös kierrätyskeskuksessa.
Sieltä löysin kesän alussa kauniin, vanhan räsymaton, 
jonka päät olivat rispaantuneet aikojen saatossa.


Uusien verhojen innoittamana otin matonkin käsittelyyn
ja ompelin siihen  taannoin "saa ottaa" -korista ottamastani verhokapasta  uudet kanttaukset.

"Aika tavaran kaupitsee" sanoo äiti usein
ja se toteutui tämän kankaankin kohdalla.
Minusta matto sai arvoisensa uudistuksen;
 matosta tuli niin suloinen pitsisine kanttauksineen. <3




Mökille on kertynyt melkoiset määrät pulloja,
vihreitä ja ruskeita sekä toki kirkkaitakin.
Suuri osapulloista on peräisin entisten asukkaiden jäljiltä tunkiolta.
Niillä on siis tällaista kulttuurihistoriallista arvoa! :)


Vaihdoin kuistille nyt vihreiden pullojen sijaan ruskeat,
vaikka se ei ehkä ollut hyvä siirto.
Pitää katsoa, josko silmä tottuu!


Pienistä asioista tulee kyllä hyvä mieli!
Kierrrätyksestä,
ideoinnista,
puuhastelusta.
Siitä, että vähällä rahalla ja pienellä vaivalla saa pientä sievää.

Tai tuollaisesta valon kajastuksesta, johon heijastuu kaunis asia! <3




Elokuun toinen.
Kanervat kukkivat metsän reunassa.
Ne nähdessäni mielessä läikähti silla tavalla kipeän kaihoisasti,
haikeasti.
Kanerva tietää kesän kaartumista loppusuoralle;
se on yksi kesän kypsymisen merkki.

~~~~~~~~~~

Nyt on kuitenkin kesä.
Elokuinen kesäpäivä tervehtii minua.
Pitää lähteä mökille katsomaan,
josko mattopyykki olisi kuivanut.

Mäntysuovan tuoksuiset matot,
kirkkaat raidat levitettäväksi tuvan lattialle.
Siinä yksi päivän ilo! <3

Ihanaa elokuuta ja sen kuulaita päiviä toivottelen Sinulle!

 ~~Kaisu~~