Synttäriarpajaisten voittaja

Kiitos kaunis onnitteluista ja kaikista kauniista sanoistanne,

joita kirjoittelitte minulle

 blogini 3-vuotis synttäreiden aikaan.

Minulle tuli niistä hyvä mieli ja into jatkaa tätä blogin kirjoittelua
omaksi ja jaetuksi iloksi! <3

Arvoin tyttäreni kanssa voittajan
Random Org -arpakoneella

ja onni suosi tällä kertaa tätä kommenttia:

Onnittelut hienosta blogista! 

Minulla ei ole koskaan arpaonnea,
mutta laitanpa jälleen yritystä likoon. 

Mukana kahdella arvalla!

Kommentin / arvan on kirjoittanut Piipe A.

Onnea ja iloa Sinulle!
Nyt oli sinun arpaonnenpäiväsi!

Laitatko yhteystietosi minulle,
niin laitan voittosi piakkoin tulemaan!



<3 -lämmin ajatus kaikille
blogini arpajaisissa
mukana olleille!

 ~~~Kaisu~~~

Reissu Helsinkiin

Perinteinen tyttöjen reissu on tehty tälle kesää. Ja perinteiset paikat nähty -ja kuvattu. 😉
Shoppailua, kävelyä kymmeniä tuhansia askeleita.
Ihmisvilinässä istuskelua, ympärillä olevan elämän ihmettelyä.
Herkuttelua.
Yhdessäolemista 24/7.

Hauskoja hetkiä, mieleenpainuneita muistoja.
Huolettomuutta, iloa, läheisyyttä.

Tavanomaisesti kävimme Eirassa, entisillä kotikulmilla.  Vastapäätä entistä asuinpaikkaamme oleva ranskalainen kukkapuisto oli täydessä kukkaloistossaan.

Pimenevässä illassa kävelimme Hernesaaren rantaan ja kävimme katsomassa uutta Löyly -miljöötä , joka oli kyllä hienosti rakennettu kokoontumispaikka  meren rannalla.

Tällaiset yhteiset irtiotot omista arkisista askareista ovat elämän tarjoamia juhlahetkiä, odotettuja reissuja. Huippu oli olla omien rakkaiden ihmisten kanssa kiireettömästi, ajan kanssa. 💜💜💜

Vielä pätkä matkaa Keski -Suomeen ja jatkan siitä suunnitelmista poiketen yötä myöten Koti -Suomeen.

Niin ikävä jo! Aion yllättää Hänet! 💙

Kesälomaterkuin,

Kaisu

Terveisiä kukkapenkistä

Tänään saimme poutaisen päivän,

jonka hyödynnin ruohonleikkuuseen ja taisteluun vesimaltoa vastaan.
Sitä näytti puskevan joka paikassa vihreänä mattona.

Viime talvena etupihan kukkapenkistä hävisi mm. syysleimut
ja pikkusydän, jota on ollut vuosikaudet pitkin tuota kukkapenkin pitkää reunaa.

Keväällä oli tosi harmillista huomata talven tuhot 

ja kylmä kevät sekä kesä ei ole tuoneet oikein intoa pihatöihin.

Väriä ja kasvua on kaikesta huolimatta saatu päivien iloksi
ja tänään nautin kyykkimisestä tuolla pihalla.

Työstä tuli näkyvää jälkeä ja 

perennat palkitsevat taas kauniisti.

Siinä muutama kuvamuisto tältä päivältä ja tältä kesältä.

~~~~~~~~~~~~~~

Eilen piipahdin pikaisesti mökillä.

Olin jo autossa lähdössä, 

kun ilokseni hoksasin Punalehtiruusun avanneen kukkansa.

Tämähän on se ruusu, jonka siirsin lapsuuskotini naapurista 

muutama kesä sitten. 💜

Puutarhatyöt ovat kyllä mukavia,
kun sää on kohdillaan.
Kukat palkitsevat kauniisti työn ja vaivan.

Toivon itselleni kuitenkin muistia sen suhteen,
että en tulevana kesänä innostu liikaa noista ruukkuihin laitettavista kesäkukista.
Niistä on oma huolensa,
jos ja kun on kesällä pois kotoa.
Mutta se vaiva tahtoo unohtua talvikuukausien aikaan
ja keväällä uudella innolla käydään toimeen.

Tykkäätkö sinä touhuta pihalla ja puutarhassa?
Onko teillä niitä lavakauluskasvimaita?

Kukkaisajatuksia Sinulle!

Kaisu

Lapsuuden järvimaisemissa

Ainakin kerran kesässä

ihastelen, ihmettelen tätä maisemaa.

Ja vuosi vuodelta tunnen yhä syvemmin,

syvemmältä

kesien muistot.

Inkeri Karvosen runon sanoin:

"Tutulla rannalla

kaipaus kirkastuu lähelle.

Vedessä sanoma taivaasta:

puhtaat pilvet.

Linnununtuva aallokossa,

joku on lähtenyt pois,

jättänyt turvallisen ikävän."

Katselin taas tätä tuttua maisemaa,

pilvien kulkua,

taivaan kannen värien kauneutta,

veden tyyneyttä ja liplatusta,

vaahtopäitäkin.

Tunsin vahvasti kesän, kesät.

Olevan, menneet, aavistuksen tulevasta.

Tällä rannalla menneet vuodet kulkivat ajatuksissani kuin pilvet taivaalla.

Ajatusteni pilvillä on paljon kultareunoja,

vaaleanpunaisia hörtelöitä,

mutta on myös surureunaisiakin.

Onnellisia oli lapsuuden kesäpäivät,

kumpupilvet.

Ja sää oli aina lämmin ja vesi lämmintä kuin linnunmaito.

Perheemme vuosikymmenten  kesämuistot, 

mökin laittaminen, yhdessä puurtaminen, 

yhdessäolon hetket.

Ja rakkaat muistojen pilvet,

omien lastemme kanssa tehdyt mökkireissut.

Tervetullut irtiotto kaupunkiarjesta.

Aurinkopäivät ja sateenropinat.

kirmailut saunasta järveen ja iloiset huudot.

soutajat kaislikon reunassa ja kauempana,

kalasaaliit,

sotkeentuneet siimat, 

reissussa rähjääntyminen.<3

Ja nyt tämä kesä tässä.

Minä rannalla.

Kädet tyhjinä ihmetellen katson ulappaa,

kuljen muistojen pilvitarhassa

ja tunnen vahvasti 

"aikansa kutakin".

Yksinäinen lokki istuu kauempana kivellä.

Mieleeni tuli runon sanat

"Ei ketään rantakiveltä järveen mulahtamassa, 

vain yksinäinen lokki, 

lähdössä."

 

Neljäkymmentäkuusi vuotta sitten  tulimme tälle rannalle,

vahvaan pusikkoon ja pajukkoon

raivaamaan tätä kesäpaikkaa.

Nämä vänkkyrät koivut, tämä koivikko ovat puhutelleet minua aina.

Ne puhuvat minulle vahvasti kasvusta, kasvun kivusta.

Siitä, miten käy, jos ei ole tilaa, valoa, huolenpitoa.

Nämä ihanat mökkirannan koivut 

saivat  mahdollisuuden kasvaa
ylväästi kohti pilviä

ja tuottaa iloa, kauneutta tähän mökkimaisemaan.

Katkoin pajuversoja puiden juurilta, väleistä

ja elin vahvasti menneitä kesiä, 

työn aikaa.

Minä, me 

nyt touhussa ja  työssä

tässä kesässä.

Meidän jälkeemme uudet sukupolvet.

Ja aika patinoi,

se kultaa muistot ja muistojen pilvet! <3

Kesäpäivien iloa Sinulle! 

Mikä on sinun kesämuistojen rakas paikka?

~~Kaisu~~

Näkösuoja halkopinosta

Lupasin laittaa teille kuvia meidän halkopinosta,

jonka teimme savusaunan viereen näkösuojaksi.

Mieheni oli kylläkin alunperin ajatellut tehdä  tuolle sivulle  kaksiosaisen puuliiterin,
mutta ne puut jäivät tänä keväänä kaatamatta.
Ehkä joskus tartumme siihen tuumaan!  

Timpurini teki perustukset,

hyvän raamin pinolle ja 

puitteet katolle.

Kuskasimme ladosta lasten ja lapsenlapsen kanssa
kuusikymmen senttisiä leppäpuita.

Niistä pinosimme seinämän,
johon tuli ikkuna-aukko kukkasille ja pellolle avautuvalle näköalalle.





Juhannussaunan aikaan leppäpinoseinä teki jo tehtäväänsä;
sen suojassa kelpasi vilvoitella.

Välillä tuntui,että olemmeko piironkia tekemässä. 

Mieheni tekee nimittäin kaiken niin tarkasti ja pieteetillä. <3

Savusaunan teosta jääneestä tuppeensahatusta haapalaudasta

tuli ikkunapuitteet.

Katto on palahuovasta ja päätypuut on koteloitu! <3



Tässä seinä viimeisteltynä.
Olemme tyytyväisiä tulokseen
ja ennen kaikkea yhdessä tekeminen oli kivaa! <3

~~~~~~~~~~~~

Heinäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon mahtui
asuntovaunureissu,

serkkuleiri ja mökkiloma lapsuutemme maisemissa.

Pyykkivuoren selätyksen lomassa kirjoitin tämän.

Kodinhoitohuoneessakin näkyy tekemisen jälki,

kun aikansa pyörittää konetta ja taittelee pyykkejä. :)

On suloista olla kotona retkiolosuhteiden jälkeen.

Home sweet home! <3



Heinäkuun iloa
ja käykääpä osallistumassa arpajaisiin täällä,
klik

~~Kaisu~~

Syreenin tuoksua

Syreenin tuoksuiset terveiseni täältä mökiltä. Lastenlastemme ja kolmen nuorimmaisemme leiri alkaa kohta. Ripottelin syreenin tuoksua tupaan ja nautin aamun hiljaisuudesta. 😙

Taivas on harmaa ja pikkuisen vihmoo vettä. Sää toki jännittää ja harmittaakin vähän, mutta se ei lasten iloa himmennä. On kuulema vuoden odotetuin hetki! 💛

Pihapiirin vanha syreeni on täynnä kukkia. Se antaa parastaan tähän päivään.

Näihin tuoksuihin ja tunnelmiin tällä erää.

Kerron myöhemmin miten meillä meni! 💛

Kaisu

Blogini synttäriarpajaiset

Niin se aika rientää ja vuodet kuluvat.

Kolme vuotta sitten aloitin Tau(v)onpaikka -blogini
ja kirjoitin aloitussanoiksi näin:

Tänne Tau(v)onpaikka -blogiin kirjoitan 

 ajatuksieni lentoja sekä 
vanhasta miljööstä että kotoisesta kaupunkielämästä,
arjesta ja juhlasta. 

Tartu hetkeen  

ja kulje kanssani kappaleen matkaa.

"Anna itsellesi joskus aikaa 
vain olla 
ja kulkea ajatusten niityillä."

Sitä linjaa olen jatkanut nämä kolme vuotta.

Kotoisia, arkisia juttuja ja tekemisiä kotoa ja mökiltä

sekä välillä juhlapäivistäkin.

Tärkeimmäksi  aihepiiriksi olen kokenut arjen juhlan,

pienet ohikiitävät hetket, 

jossa olen kokenut onnellisuutta,

onnistumista,

elämän kantavuutta.

Kaikkea ihanaa ja kaunista, 

joka on auttanut minua jaksamaan arjessa 

ja tuonut iloa päiviini.

Tänne on jäänyt  moni tärkeä asia  muistoksi niin itselleni kuin perheelleni 

 ja  monille täällä vieraileville jaetuksi iloksi.

~~~~~~~~

Te Tau(v)onpaikka -blogin lukijat ja seuraajat olette tämän harrastukseni "suola".

Teidän vierailunne, tykkäämisenne, kommenttinne

ovat tärkeä osa blogin kirjoittamista.

Tulevien mustikkapäivien ja Tauvonpaikan mustikkametsien

innoittamana laitan arvontaan 

Pentikin Mustikka -keittiöliinan ja puuvartisen kaapijan.

Ne tullenevat loppukuusta ajankohtaisiksi, 

kun mustikat kypsyvät ja mustikkapiirakan kaipuu täyttää mielen.

Liinassa on painettuna mustikkapiirakan ohje.

Tervetuloa synttäriarpajaisiin!

Yksi arpa anonyymisti lukeville,

kaksi arpaa aikaisemmin lukijoikseni liittyneille tai nyt liittyville,

kolme arpaa lukijakseni liittyneelle, joka jakaa nämä arpajaiset  blogissaan seuraavalla kuvalla.

Laita joku tunniste kommenttiisi, jotta tavoitan sinut arpaonnen suosiessa! :) 

Arvon voittajan heinäkuun lopulla

30.7.2017 klo 22 jälkeen, 

jotta mahdollisimman moni ehtii näin kesäaikaan mukaan. 

Jos voittaja ei ilmoittaudu viikon sisään,

arvon uuden voittajan.

Arpaonnea teille kaikille

ja kesän voimaannuttavia päiviä! 

<3~~Kaisu~~<3