13. lokakuuta 2017

Viikonlopun viettoon


Viikonloppu -sana tuntuu erityisesti tänä perjantaina 
huokaisulle, tauolle,
irtiotolle arjesta.
Se on haaveita ja odotuksia yhteisestä ajasta,
pienten juttujen tekemisestä yhdessä,
ulkoilemisesta, liikkumisesta,
kiireettömyydestä.

Kotieteisessä kengät olivat suloisesti järjestettynä ja matto oli selvästi imuroitu.
Oli kiva tulla kotiin! <3
Pienimmäinen poika oli jo kuulema tehnyt oman osansa viikkosiivouksesta.
Toivon mukaan vähin erin itsekukin hoitaa "tonttinsa"
ja sitten voi huilata kukin omalla tavallaan.


Viime postauksessa murehdin Hortensiani kohtaloa.
Ride vinkkasi kukkien kuivaamisen.
Miten minä olin sen unohtanut?
Nyt kukinnot ovat maljakossa kuivamassa.
Niistä on iloa vielä pitkään.


Levollista viikonloppua toivon itselleni ja sinulle! <3


-Kaisu-









8. lokakuuta 2017

Syyssunnuntain tunnelmia




Tämänkin kauniin peltomaiseman ohitse kulki aamuinen lenkkipolkuni.
Sisäinen minäni kaipasi tänään erityisesti luonnon helmaan ja meren rantaan. 




Seisoin pitkään tässä meren rannalla,
aavan, äärettömältä tuntuvan  vesimassan äärellä.

Vesi oli paennut kymmeniä metrejä
ja paljastanut rannan hiekan, kivet ja meren kuljettamat puut.
Siinä oli näkysällä kaikki se,
minkä meri yleensä kätkee alleen,
peittää pauhaavien aaltojensa alle.

Katselin kuivaa merenpohjaa ja ajattelin,
että joskus itselläkin on samantapainen olo,
kun voima ja jaksaminen on paennut.
On jäljellä vain rahiseva hiekka,  karikot ja kannot.
Kun voimat ja hyvä mieli taas palautuvat,
kaikki kuona peittyy ja mielenmaisemakin näyttää sekä tuntuu taas hyvältä.


Vastarannalta näkyi kirkontorni ja kuvittelin kuulevani sunnuntaisten kirkonkellojen äänen.
Tässä luonnonhelmassa, veden partaalla oli minun hiljentymisen paikka;
kirkkoni katto taivaan sinessä ja musiikkina muuttolintujen kaihoisat matkalaulut.


Viileän ja sateisen kesän jälkeen myös tämä syksy on ollut erilainen, erikoinen.
Viljat ovat monin paikoin vielä puimatta.
Kesän vihreys on vaihtunut hitaasti syksyn väreihin 
ja nyt nämä syksyn värit ovat sävyttäneet maisemaa yllättävän pitkään.

Ruskan värit ovat tuoneet kauneutta vielä lokakuullekin.
 Se on ollut oivaa väriterapiaa.

~~~~~~~~~

Kiersin kotipihassakin kiireettömän syyskatselmuksen.
Särkynyt sydän  ja pikkusydän olivat  keränneet kauniita kosteuden kyyneleitä lehdilleen.




Pensashanhikin kukat ovat kuin
 syyspäivän pieniä aurinkoja ja 
haavan keltaiset lehdet ovat kuin lehtikultaa ruskettuneiden koivunlehtien seassa.


Löysin paljon ihania, kauniita, pieniä sieviä yksityiskohtia.

Niin kuin nämä Jasmikkeen lehdetkin;
kuin syksyistä pyykkiä narulla kuivamassa. 



Omenapuussa  -ja maassa - on vielä omenoita vierasvaraksi syksyisille lintuystäville.


Uusi pistolapioni odottaa kukkapenkissä kasvien siirtoa.
Alppiruusun paikka on jo siinä tyhjänä.
Ehkä ensi keväänä uudella innolla tartun tähän suunnitelmaan,
sillä enään ei tunnu olevan intoa eikä virtaa.


Tässä kukkaruukussa on kukkii äitienpäivänä saamani Hortensia,
lämmin ajatus. <3


Porraspielessä se on muistuttanut minua ihanista lapsistamme,
arjesta ja juhlasta,
kasvun ihmeestä,
elämän jatkumisesta,
vuodenaikojen vaihtumisesta.

Kohta upean Hortensiankin aika on ohi.
Kylmyys hiipii puutarhaan, portaiden luo
ja ottaa kukkani omakseen.

Minulle jää kaunis muisto
ja toivo uudesta äitienpäivästä ja Hortensiasta,

uudesta keväästä, kesästä,
uudesta kasvukaudesta ja
värikkäästä syksystä...

~~~~~~

Sunnuntai-illan pimeys on peittänyt kauniin syksyn alleen.
Huomenna avataan taas työn ovia
ja löydetään lokakuisen maanantain ilot
sekä kohdataan ehkä haasteitakin.

Lokakuisten päivien kauniita hetkiä toivottelen Sinulle!


~~Kaisu~~




4. lokakuuta 2017

Korvapuustipäivä




Kaikilla asioilla nykyään onkin oma päivänsä! 
Niin kuin korvapuustilla,
sillä herkullisella, perinteisillä pullallakin.


Tai oikeastaan onhan se ihana, 
että tavalla jos toisella nostetaan vanhoja hyviä juttuja esille
ja saadaan perinteet siirtymään sukupolvilta toisille.


Korvapuusti -sana tuoksuu kanelille 
ja maistuu kardemummalle.
Uunituore puusti ja kylmä maito;
siinä on  lapsuuden maku- ja tuoksumuiston sanapari.
 <3

Minun korvapuustini ovat aina olleet enemmän tai vähemmän vinoja ja vinksahtaneita.
Mieluummin ja suosiolla olenkin leikannut tangosta kierrepullia,
vaikka harvoin tulee enää tehtyä niitäkään!
Tosin perinteiset pullat taitaisivat olla kevyempi vaihtoehto
nykyisten juustokakkujen ja herkkujen rinnalla.


Meillä on tänään ollut korvapuustipäivä.
Kansallinen ja kotoinen!
<3

Onnea on  oma-aloitteinen 16 vuotias leipuritar,
joka pitää perinteitä yllä
ja antaa kotiväelleen ihania makunautintoja keskellä viikkoa.

Hän on perehtynyt kokkivideoiden kautta korvapuustienkin saloihin
ja hyödynsi tänään kaikki sieltä saamansa
vinkit ja ideat täytettä myöten.
Hoksasinpa siinä hänen työskentelyä katsoessani
miksi ne minun puustit vääntyilevät ja kääntyilevät.
Joka päivä voi oppia uutta;
lapsiltakin. :)

Tässä perinteisessä pullantuoksussa mieleeni on noussut
äidin leipomat bostonkakut,
pullapitkot ja
omatekoisella omenahillolla täytetyt omenasarvet
sekä kodinhoitaja Irman tekemät voisilmäpullat,
joissa oli reilusti kanelia ja sokeria pyöreän pullan keskellä. <3

~~~~~~~

Minkälainen pulla on sinun mieleesi?
Minkälaisia pullamuistoja sinulla on?

Pullapäivän terveisin

-Kaisu-

30. syyskuuta 2017

Kranssi jäkäläoksista

Minä niin nautin  leppoisista, kiireettömistä päivistä.
Tämmöisistä kuin tänään on ollut. 

Siitä, että päivä etenee omalla painollaan 
ilman aikatauluja ja suurempia suunnitelmia.
Piipahdimme päiväseltään mökillä.

Keltaiset haavat ja koivut,
kauniin ruskan sävyt siivittivät matkaamme.
Värien hehku oli aivan käsittämättömän kaunista katseltavaa.

~~~~

Jo matkalla ajattelin meneväni metsään katselemaan jotain kivaa värkkiä;
 jotain mukavaa tekemistä siellä hakkuuaukiolla kannon päällä.
Viime syksynä istuin samaisessa paikassa väriterapiassa 
ja tein kranssin värikkäistä varvuista .
Joskus olen tehnyt kevyen kranssin   puolukanvarvuista .


Tällä kertaa  inspiraatio syntyi ajanpatinoimista jäkäläoksista.
Tein niistä pieniä nippuja, 
jotka sidoin pajukranssipohjan kummallekin sivulle.


Tein kaksi kranssia;
toisen mökin saunan oveen ja toisen kotiin.

Näissä kransseissa on syksyisen puolukkametsän tunnelma! <3


Syksyinen kylmyys ja märkyys hiipi kehoon.
Ihan hytisyttää tässä saunaa odotellessa.


Mukavaa lauantai-iltaa 
ja levollista sunnuntaita Sinulle ! <3

-Kaisu-







29. syyskuuta 2017

Tuunattu kukkapöytä viherkasveille

Täällä on ollut sumuisia päiviä
ja sitä myöten kosteutta on ulkona piisannut.
Syksyn ja sään myötä ajatus on siirtynyt sisähommiin ja 
on ollut mukava pikkuisen laitella täällä kotosalla.


Vihdoin sain työstettyä autokatoksen nurkassa lojuneen kukkapöydän.
Liekö tämä jotain 70 -luvun malleja?!
Pöytätasona oli tässän "ennen" -kuvassa näkyvä lastulevy,
joka arvatenkin oli turvonnut ja tärvääntynyt.


Maalasin pöydän jalat ja kehikon mustalla spraylla.
Taidan vielä suihkauttaa mustalla tuon muovisen osankin niin siitäkin tulee siistimmän näköinen.
Uuden pöytälevyn valoin betonista ja  käsittelin sen himmeällä spraylakalla.
Tämä pöydän pinta kestää vesiroiskeita  ja pöydälle menneet kasteluvedetkin. ;)


Toin kukkapöydän tänään olohuoneeseen.
Siinä on tilaa viherkasveilleni ja 
sopii siihen toki vielä uusiakin.



Kukat tuovat kotiin väriä ja viihtyisyyttä.
Lapsuuden kodissani oli aina paljon kukkia;
viherkasveja ja kukkivia kukkia.

Nyt "iän myötä" viherkasvit ovat alkaneet kiehtoa minua.
Tuon hennon harsomaisen kukan ostin keväällä Tokmannilta.
Kukan nähdessäni minulle tuli tunnemuisto
rönsyävästä, kevyestä kukasta sukulaisen kukkapöydällä.
Kukka lienee Unelma ja minullakin on unelma.
Haluaisin kasvattaa siitä meille  ison ja ilmavan viherkasvin.
Saapa nähdä onnistunko siinä.
Kesän yli on päästy ja kasvua on jo tullut...


Nuo kaksi Saintpauliaa ovat tuottaneet paljon iloa.
Ostin ne maaliskuussa. Niissä oli silloin paljon kukkia, jotka kestivät pitkään, klik
Loppukesästä Santut kukkivat yllätyksekseni uudelleen  ja niiden lehdet ovat edelleen terhakat.
On ollut vastinetta parille eurolle kovasti.

Minulla  oli aikanaan seinällä rottinkisessa amppelissa Kultaköynnös, joka kasvoi pitkin seinää.
Toivoisin, että tuo uusi, pieni terhakka alku lähtisi versomaan samaan tapaan...



Huonekuusi oli kesän varjopuolen kukkapenkissä.
Siinä on uusia kasvuja niin latvoissa kuin oksien kärjissäkin.
Pikkuisen oli aurinko ottanut yläoksiin ja se vähän harmittaa.
Mietin, että korjautuukohan ne tässä  ajan kanssa.

Viirivehka ja palmuvehka sekä pojan hoitooni tuoma lohikäärmepuu eivät sopineet tälle pöydälle. 
Ne saavat kukoistaa omassa nurkassaan.

~~~~~~~~~~

Siinä oli minun tämän hetkiset vihertäjät.
Onko sinulla viherkasveja ja kukkia?
Mistä huonekasvista sinä tykkäät eniten?
Liittyykö kukkiin tunnemuistoja?


~~Kaisu~~











23. syyskuuta 2017

Uunissa tehty omenahillo ja kranssikokeilu

Tänään on ollut ihana kotoilupäivä.
Olen puuhastellut melkein koko päivän ulkosalla.
Ruohosin kukkapenkistä vesimaltot ja kuihtuneet liljan varret pois
ja vaihdoin alppiruusun pihan varjoisammalle puolelle 
siinä toivossa, 
että talvehtisi siellä paremmin.

Sain eilen uuden pistolapion ja sillä työ tuntui sujuvan kuin leikki.
Vauhtiin päästyäni siinä siirtyi muutama muukin pensas ja kasvi.
Nyt jälkikäteen ropassa tuntuu tuo erilainen työ ja työasento;
todellista hyötyliikuntaa se oli.


Minulla oli tarkoituksena tehdä tänään omenahilloa uunissa,
mutta en millään malttanut olla sisähommissa.
Tyttäreni lupasi tehdä hilloa yhden satsin
ja hän oli ottanut kuvatkin päivitystä varten. <3



Tytär oli googlettanut ohjeita ja muokannut tällaisen version:

6 ltr :n astia halkaistuja omppuja
2 dl vettä
n. 175 g kaapista löytynyttä hillomarmeladisokeria 
ripaus kanelia ja vaniljasokeria

Omenat olivat uunissa 200 asteessa kolme tuntia ja sitä piti hämmentää välillä.
Minusta hillo olisi ollut hyvä uunivalmiina,
mutta tytär pyöräytti sen vielä pikasekoittimella läpi.


Niin kauniin väristä ja samettista tästä tuli.
Ehkä hieman liian sokerista minun makuuni,
mutta varmasti letun päällä ja omenasarvien sisällä tosi hyvää.

~~~~~

Sillä aikaa minä nautin syksyisestä päivästä ja ihanista pihajutuista.
Tekaisin kranssin kokeilumielessä Kaukaasianmaksaruohosta.
Herkkävartista sidottavaa se oli, mutta onnistuin.
Siitä tuli kaunis, erilainen kranssi.
Saa nähdä, miten se kuivaa...


Kohta sytytän kynttilän tuohon keskelle
ja huokaisen.
Takana on aika haipakka viikko jokailtaisine menoineen.

Leppoisaa lauantai-iltaa teille kaikille,
jotka käytte täällä blogissani.
Kiva, kun on tullut uusilta vierailijoiltakin kommentteja.
Ne ovat aina kivoja ylläreitä.

~~Kaisu~~

21. syyskuuta 2017

Ristiäiset ja kodin siunaaminen

Viikonloppuna vietimme poikamme perheessä
kuukauden ikäisen tyttövauvan ristiäisiä.
Samalla oli heidän uuden kotinsa siunaus.




Kultaantunut vilja lainehti lähipelloilla ja
koivut olivat pukeutumassa syksyiseen asuunsa.
Pienen tytön elämän kevät ja vuodenkierron syksy
sulautuivat toisiinsa puhuttelevan kauniisti.

Juhlavieraiden,
 kummien,
mummujen ja pappojen
sekä kahden isomummun ja isopapan  saapuessa
ja juhlaa odotellessa 
 vieressäni istunut viisi vuotias totesi mietteliäänä:

"Miksi täällä on niin paljon mummuja?"
Ihana kysymys ja ihmettelyn aihe.

Mieleeni nousi Lapsen tie -laulun  viimeiset sanat

Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri.

Tällä perheellä on  ihana perhepiiri,
 paljon eri-ikäisiä rinnalla kulkijoita.
Kaikilla voimat eivät  riitä enää konkreettisen avun antamiseen,
mutta ainakin ajatuksissa he muistavat  nuorta perhettä.



Pappi puhui vanhemmille niin lempeän lämpimästi
vanhemmuuden tehtävästä,
joka on ihana oikeus ja samalla vastuullinen velvollisuus.
Hän puhui niin kauniisti siitä,
miten heidän pieni Estelle Sofia on ainutkertainen,
Toista samanlaista lasta ei ole ollut eikä tule olemaan.
Me jokainen olemme yksilöitä,
Luojan luomia.

~~~

Kummeilla ja isovanhemmilla sekä isoisovanhemmilla  on tärkeä rooli vanhempien rinnalla..
Luottotehtävä, joka ei ole vain merkkipäivien muistamista
vaan ennen kaikkea tavallisen arjen jakamista,
ajan antamista,
yhteydenottoja
ajatuksin muistamista. <3




Lapsenlapsemme syntyi uuteen kotiin,
jonka eteen äiti ja isä ovat yhdessä ponnistelleet.
Rakennusvaihe on vaatinut isältä pitkiä työpäiviä
ja äiti on joutunut olemaan paljon itsekseen lasten kanssa.

Kodin siunaaminen oli kaunis osa juhlaa.
Yhteinen tavoite on  saavutettu  ja on ilon sekä kiitoksen aika.
Pappi puhui tutusti ja turvallisesti siitä,
miten lasten koti on vanhempien suhteessa.
Koti tarjoaa  turva ja lepopaikan
koko perheelle.
Kuin paikan linnunsiiven alla.
Kotona  kaiken ikäiset välittävät toisistaan,
 hoivaavat toisiaan.
Rakkaus on voimavara, joka lisääntyy käytettäessä,
se ei vähene tuhlatessa.



Tämän valoisan kodin
ja korkean kurkihirren alla on tilaa elämälle
ja elämän äänille.



Olimme saattelemassa pientä
elämän pituiselle matkalle.
Sitä miten ja minne hänen elämänsä portaat  vievät,
emme tiedä,
emme edes välttämättä näe...

~~~~

Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?

 Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.


Kultasade leijuu koivuista maahan.
Muuttolinnut ovat lähteneet.

Poikamme lähti tänään muutaman kuukauden pituiselle matkalle Kiinaan.
Minun "tänne, tänne täytyi jäädä
syksyhyn ja ikävään..."



Kaisu









15. syyskuuta 2017

Gluteeniton omena-murupaistos


 
Omenapaistos kuuluu syksyyn yhtä lailla kuin omenapiirakkakin.
Kaikki eivät kuitenkaan voi syödä sitä kauraisena versiona.
Netistä löysin tästäkin herkusta gluteenittoman ja maidottoman ohjeen
ja tein sillä satsin paistosta noista pienistä oman pihan omenoista:

5 omenaa
2rkl sokeria
1 tl kanelia
2 dl hieno / karkea gluteeniton jauhoseos
3 rkl sokeria
75 g maidotonta margariinia

Omenat lohkotaan voideltuun uunivuokaan ja päälle ripotellaan sokeria ja kanelia.

Jauhoseos, sokeri ja margariini sekoitetaan murutaikinaksi, joka ripotellaan omenalohkojen päälle.

Paistetaan 225 asteen lämmössä n.20 minuuttia.



Maistelimme paistosta lapsenlapsen, pienen pojan kanssa.
Hänen mielestään tämä oli liian kirpeää,
mutta mummun mielestä aivan ihanaa.
Ja kyllä pappakin tätä otti.
Maistumista en kyllä kerennyt kysäistä! <3
Tänään haen kyytipojaksi vielä soijaista vaniljakastiketta 
niin makuelämys vaan paranee.


Omenaisten herkkujen kanssa odotan rakasta vierasta,
äitiä, mummua. <3
Meillä on perhejuhla sunnuntaina
ja sitä odotellessa saamme viettää yhteistä aikaa
luultavimmin käsitöiden, kirppisten ja mökillä käynnin tiimioilla.

~~~~~~

Toivoñ aurinkoista, kuivaa säätä,
jotta voisimme piipahtaa äidin kanssa puolukkametsässäkin.
Metsä jäi houkuttelemaan minua alkuviikosta;
se oli punaisenaan isoja puolukoita.

Ihanaa syyskuista viikonloppua teille jokaiselle.

~~Kaisu~~




14. syyskuuta 2017

Omenapiirakka marjaomenoista syysillan iloksi

Torstai-illan omenantuoksuinen tervehdys!
Tänään minulla oli kotoiluilta ja mieleni teki kovasti omenapiirakkaa.


Meillä on pihassa vanha marjaomenapuu,
jonka oksat notkuvat tänäkin syksynä pienien omenoiden painosta.
Olen taitellut oksia maljakkoon
ja kerännyt omppuja syötäväksi, koristeiksi,
mutta niitä vaan riittää...



Omenapuu on kuin pistetty täyteen omenoita.
Tästä trio-omenasta päätellen omenapuussa on ollut pulaa kasvutilasta.  :)


Pieniähän nämä ovat,  mutta syötäviä ja hyödynnettävissä
Ennen olen raastanut omppuja piirakkaan, 
mutta nyt siivutin omput karojen poiston jälkeen  uudella, kätevällä Philipsin salaattileikkurilla.
Sillä tuli näppärästi käteviä siivuja piirakan päälle levitettäväksi.


ja leipasin sillä piirakkaa pellillisen.


Paistetun omenan tuoksu on niin herkullinen,
syksyinen ja kotoinen.
Omenapiirakka maistui kyllä hyvältä iltakahvin kera.

~~~~

Tein tämän piirakan gluteenittomana ja maidottomana.
Käytin siihen Semperin karkeita jauhoja ja soijamaitoa,
jotta se käy useammalle tulevan viikonlopun kahvipöytäläiselle! <3

Minkälaisia herkkuja te olette ompuista tehneet?
Minua kiinnostaa, onko kukaan tehnyt hilloa uunissa hauduttamalla?

Syksyisissä tunnelmissa toivottelen hyvää yötä.
Huomenna on TAAS perjantai!

-Kaisu-