11. joulukuuta 2017

Taiteltu enkeli


Kierrättäminen on tätä päivää
ja tykkään siitä monissa eri muodoissa. :)
Kirjojen sivuista olen taitellut monenlaisia joulukoristeita.
Vanhojen kirjojen kellastuneet sivut antavat taitellulle koristeelle
kauniin  "vanhahtavan" sävyn.

~~~~

Enkelit ovat vahva osa suomalaista joulua.
Nämä taitellut enkelit ovat varmaan vanha tuttu malli monelle teistäkin; ,
 aina niin kaunis jouluinen koriste.


Nämä enkelit tein ohuesta, kiiltäväpintaista kirjansivun puolikkaista
reilun puolen sentin taitoksilla.
Näistä tuli kauniita,  siroja,
  n.7 cm korkeita.

~~~~

Lasten on helpompi taitella isommasta paperista leveämmillä taitteilla esim. reilu sentin taitoksilla.
Otin kuvasarjan enkelin taittelusta normikirjan sivusta tehtynä:



Noin kolmasosa taitoksesta
taitetaan siiviksi.
Ripustuslenkki liimataan taitoksien väliin.



Siivet liimataan kiinni mekkoon.


Pujotetaan helmi ja tehdään ripustuslenkki.

Enkeli on valmis ripustettavaksi
vaikkapa kattoon tai oviaukkoon ilmavirran liikuteltavaksi
tai kuusen oksaan.

Tykkäätkö sinä taitella tällaisia juttuja?
Jonakin päivänä vilautan kivoja, pyörylöitä,
joita taittelimme työpaikan joulukuuseen. :)

-Kaisu-













10. joulukuuta 2017

Joulukortteja ompelemalla

Joulupostin lähetyspäivä tuntuu vuosi vuodelta aikaistuvan ja 
tämänvuotinen joulukortti-idea antoi odotuttaa itseään turhan lähelle ns. viime tinkaa.

Kun mielikuva kortista vihdoinkin piirtyi mieleeni,
ompelukone alkoi surisemaan ja 
kortteja alkoi ilmaantua kuin sieniä sateella.



Näistä korteista ei taida yksikään olla ihan samannäköisiä,  
mutta kaikkia kortteja yhdistää vihreä kangas,
hopearullalanka ja hopeatähdet.

~~~~

Tekstin laitoin kuusen muotoon;

Ja
niin
joulu 
joutui taas
ja
joulupuu on 
rakennettu. Kuusen
pienet kynttiläiset luovat
meille valoaan  ja tuovat tuttua
joulun tunnelmaa.

Joulurauhaa,  joulun iloa ja 
Siunausta uudelle vuodelle 2018.



Joulukorttiterveisiä
ja tunnelmallista toista adventtia sinulle.
Joulu joutuu! <3

-Kaisu-


7. joulukuuta 2017

Herkullisia piparikakkukuppeja




Piparikupit ovat yllättävän  
näppärästi valmistuvia  ja näyttäviä  kahvipöydän herkkuja.
Tein niitä valmistaikinasta eilisiin itsenäisyyspäivän illanistujaisiin.

Olen tehnyt niitä  täältä löytyvän ohjeen mukaan.
Puolukkatäytettä olen kokeillut kerran;
se oli raikas,  jouluinen, mutta enemmän ehkä aikuisten makuun. 
Eilisistä täytteestä jätin puolukat pois 
ja laitoin  "kuppeihin" koristeeksi jäisiä pakastemustikoita vähän ennen tarjoilua.

Jotain sinistä, jotain valkoista
Suomi100 -teemaan liittyen!

~~~~

Näitä kupposia kannattaa leipasta etukäteen 
ja varata jääkaappiin hätävaraksi tuorejuusto ja kermapurkki.
Niistä saa sitten nopsaan tarjottavaa yllätysvieraille  
ja toki naposteltavaa omiinkin herkkuhetkiin.  <3

Piparikuppeihin voi kuulema laittaa myös suolaisia täytteitä
ja vaikka joulukattauksen luumurahkajälkiruoan.
Pitänee niitäkin kokeilla tässä,
kun on tässä touhussa hyvään alkuun päästy.

Piparikuppien valmistuksesta löydät hyvän postauksen ystäväni Kaarun ihanasta blogista.


Tein maidottoman täytteen Alpron vispikermasta  ja Violife Creamy tuorejuustosta, 
jonka maustoin vaniljasokerilla ja tavallisella sokerilla.
Kuulostivat maistuneen oikein makoisilta nekin!

~~~~~~~~

Näissä piparintuoksuisissa ajatuksissa tänään.
Joko sinä olet tehnyt pipareita tässä muodossa?

-Kaisu-








6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivänä






Tytär leipoi juhlapäivän herkun, jonka ohje täältä.
Juhlaliputuksena pöydällä on tänäkin vuonna Suomen lippu
jonka  esikoululaisemme on askarrellut parikymmentä vuotta sitten.


Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa,
Viel lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, 
ja kerran, laulus synnyinmaa korkeemman kaiun saa.

Vanhassa Välskärin kertomukset -kirjassa
on useampi säkeistö Maamme -laulua
kuin me ruukataan laulaa.
Kauniita sanoja meidän ihanasta kotimaasta.
Meillä on paljon kiitoksen ja ilon aiheita
ja syytä juhlaan tänään.

Itsenäisyyspäivän iloa kaikkiin koteihin!

-Kaisu-

4. joulukuuta 2017

Joulukuusileipä



Leivoin äsken  joulukuusileipiä 
Hurjan viljainen -sämpyläjauhoista.
Jauhoissa on luomuohramallasta ja monenlaisia luomuaineksia;
aavistus joulunmakua.

Voitelin kuusen sämpylät vedellä,
jotta unikonsiemenet tarttuivat pintaan,
Latvatähdestä tuli  tällä kertaa pallero
mutta maku lienee ulkonäköä tärkeämpi
-ja ajatus.


Lämpimäisleipä käy joulutervehdykseksi.
Siinä on  lämpöinen ajatus!


Tommu Tabermann on kirjoittanut oodin leivälle:

Leivän laulu

Ota pala leipää
Ota se vastaan
niin kuin tarttuisit 
kädestä ystävää
Ota muutama muru
uskoa ja toivoa,
muutama jyvä kaikkea hyvää
Ota niin paljon rakkautta
kuin käsiisi mahtuu
Ota ja maista
 niin kuin suudellaan
Ota leipä vastaan 
kun leipä annetaan
Opi leivän laulu:
Vain murrettu leipä
on kokonainen leipä


Laitoin pojan perheeseen leivän menemään.
Olivat siellä kuusileipää murtaneet
ja äsken tulleessa viestissä luki, että
"menee maistellessa". <3

~~~~~~

Pitänee keittää kuppi kahvia ja taittaa kuusesta sämpylä maistijaiseksi.
Ihanaa joulukuun 4. päivän iltaa
ja joulumieltä Sinulle!

-Kaisu-




3. joulukuuta 2017

Kynttilänvalossa

Sytytin joulunodotuksen ensimmäisen kynttilän 
ja tunnelmoin sunnuntaiaamuna hämärässä,
hiljaisuudessa.

Mieleeni palautui 
Positiivareiden marraskuinen aamunajatus 

Kynttilän valo ei siitä himmene,
että sen liekillä sytyttää toisenkin kynttilän.


Ajatus voisi olla  tämän joulun muistolause. <3

Toistemme kohtaamista,
ilahduttamista, välittämistä, 
aikaa toisillemme
me kaipaamme ja tarvitsemme jouluna 
-niin kuin ympäri vuodenkin.

Hyvän mielen jakaminen ei ole meiltä pois;
ilo kertaantuu jaettaessa.


Adventin iloa,
kynttilänvaloa Sinulle! <3


1. joulukuuta 2017

Mistä tuntee joulun?

Minulle esitettiin viikolla gallupkysymys 
"Mistä tuntee joulun?"

Vastaus pyydettiin  kirjoittamaan parilla lauseella.
Minä en pystynyt siihen, 
sillä ajatuksissa virtasi paljon 
kauniita, ihania,
lämpöisiä, tunteellisia, 
punaisia, kultaisia,
jouluisia ajatuksia,
joista tunnen joulun.

Vastasin niin lyhyesti kuin osasin:

Joulu on kotien ikkunoissa
ja pihoissa tuikkivia valoja.
Se on touhua ja huisketta, 
mutta myös  hiljentymistä ja kiireetöntä yhdessäoloa.
Joululaulut ja lasten ilo virittävät joulutunnelmaan.
Menneet joulut ja ihmiset, kauniit muistot palaavat mieliin. 
Myös tallin joulu kauan sitten.

***

Joulukuun ensimmäinen päivä avaa matkan 
joulun salaisuuteen,
joulun tuntemiseen.






Jouluun kuuluu tunnemuistot ja perinteet. <3

Liikuttavaa oli,
että lapset halusivat laittaa jälleen kerran
ikivanhan enkeliköynnöksen tutulle paikalleen portaikkoon.

Enkeliköynnöksen,
jonka enkelit ovat tulleet aikoinaan joululehden liitteenä
ja kiinnitetty langalla joulukuusenkoristenauhaan.

He tuntevat ilmeisesti joulun siitä,
 että enkelit leijuvat tutusti,
hiljakseen  portaikon ilmavirrassa
niin kuin viime jouluna,
toissa jouluna,
vuosia sitten.
Tutusti, turvallisesti.

<3

Ihanaa joulumieltä meille kaikille!

Kaisu



28. marraskuuta 2017

Hellyttävä norjalaismyssy

Terveisiä marraskuisen tiistain pimenevästä iltapäivästä.


Mietin tätä pientä päähinettä neuloessa, 
että  olenkohan minä omille vauvoille
 myssyjä tehnytkään.

Äitini on nimittäin hoitanut sen tehtävän kiitettävästi  
kutomalla ns. siksak -myssyjä
niin lapsenlapsille kuin myös lapsenlapsenlapsille.

~~~~

Tein syksyllä ommellen nuppupeittoja
ja samaan aikaan minulla oli puikoilla helmineulepeite.
Olen saanut sen jo valmiiksi ja 
vilautan sitä jossakin vaiheessa täällä.

Peiton neulominen oli niin mukavaa,
että päätin neuloa myös myssyn
tammikuussa syntyvälle vauvalle.


Löysin tämän kivan norjalaismyssyn ohjeen

Tämä oli kiva, pieni käsityö.
Tuntuu, että olen löytänyt uutta tekemistä neulomisesta 
ja ilo siitä, että minun  kädenjälki lämmittää  pientä,
tuntuu erityisen rakkaalta ajatukselta.
Tyttäreni tuntui tykkäävän niin Novita Nalle -langan väristä kuin tästä mallistakin.
Tupsu oli hänen toivomuksensa! <3

Jos alat neulomaan tämän ohjeen mukaan,
kannattaa lukaista kaventamiseen sekä lisäämiseen  liittyvät kommentit
niin säästyt purkamisen vaivalta. ;)

Tämä taitaa olla marraskuun viimeinen päivitys.
Tervetuloa kurkistelemaan Tau(v)onpaikan jouluisia juttuja!
Joulukuussa "päivittelen" tiheämmin kuin tavallisesti.

Sytytellään tihenevään pimeyteen kynttilänvaloa
ja nautitaan yhdessä lähestyvän joulukuun ilosta! <3

-Kaisu-






.


26. marraskuuta 2017

Joulukorttiaskartelua

Marraskuun puolessa välin oli postikorttikeräys veteraaneille, klik
Tyttäreni kanssa askartelimme silloin  kortteja, 
joissa oli sekä sinivalkoisuutta että  jouluisia ajatuksia.



Kakkupaperit ovat aina käyttökelpoisia askarteluun
ja niistä syntyi tällä kertaa lumikuusia.



Korttien tekeminen on mukavaa puuhaa,
joista taatusti tulee joulufiilis.
Omin käsin tehty on aina ainutkertainen saajalleen!

Ihanan idearikkaita joulukorttitalkoita jokaiselle, 
jolla kortit ovat vielä ns. vaiheessa.


Kaisu








21. marraskuuta 2017

Huopasydämiä


Sydän on ihana aihe näin joulun alla 
-ja toki muulloinkin.


Tein huopasydämiä valkeasta paksusta huovasta,
jonka ostin paikallisesta täyden palvelun askartelukaupasta.
(Meidän kaupungissa on nimittäin  aivan huikea askartelukauppa, 
josta saa ostaa mm.askartelukankaita mittakepillä mitattuna
 tai helmiä  kappaletavarana, maaleja pilttipurkkiin 
ja kipsijauhoja eri kokoisiin pusseihin punnittuina. )


Piirtelin huopapalan täyteen sydämiä 
ja leikkaamisen jälkeen kiinnitin niihin  ripustuslenkin ompelukoneella.
Rusetit ja nauhat ompelin ripustuslenkin kiinnityskohdan päälle.
Koristelussa hyödynsin jouluisia jämänauhoja
ajatuksella "pätkätkin hyödynnetään".


Näitä sydämiä voi ripustaa erilaisiin oksiin ja  oven ripoihin
tai antaa  joulutervehdykseksi,
kiinnittää  kranssin koristeeksi
ja voihan niitä laittaa vaikka lahjankin päälle...

Lahjapussien ja lahjojen naruiksi ompelin nauhoja,
joiden päissä on pienet sydämet.
Niilläkin saa kivan jouluisen, viimeistellyn säväyksen joululahjoihin.


Pienistä asioista tulee joulumieli.
Jouluaskartelu on yksi sellainen elementti. <3





19. marraskuuta 2017

Lumisen sunnuntain ajatuksia sekä arvonnan voittaja


Meillä on tällä hetkellä aivan ihanan talvista.
Eilen satoi lunta ja tänään lumipeitettä on tullut lisää.
Tienoo lepää lumisen valkean viitan alla.

Marraskuinen lumisade tuo aina tullessaan  aimo annoksen
 jouluista mieltä ja tunnelmaa.



Lumen myötä ajatus siirtyy aina saumattomasti jouluun
ja jouluvalmisteluihin.

Lumihiutaleiden leijaillessa ilmassa
välillä verkkaan, välillä kiivaasti pyryttäen
tuli aivan lapsenmielisen onnellinen olo. <3

Lumi, lumipuut, lumen valko.
Pihlajanmarjat lumikuorrutuksen alla.
Oli niin kaunista!



Kiitos kaikille jouluisista aihevinkkauksista. <3
Osoititte mahtavaa osallisuutta ja aktiivisuutta.

Joulukalenterin  valmistelu jäi tänäkin vuonna viime tinkaan.
Olen edelleen punninnut mielessäni vaihtoehtoja
joulukalenteri vai jouluiset päivitykset
ja päätynyt jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kirjoittelen joulukuussa postauksia
silloin tällöin
toisinaan
 aika usein
ehkäpä joka toinen päivä tai...
tilanteiden ja ajan sekä tunnelmien mukaan.
Niissä päivityksissä huomioin teidän toiveita ja vinkkauksia! <3

~~~~~~~~

Oli mukava lukea, että viime vuotinen joulurunokalenteri oli  tykätty.
Jos haluat käydä lukaisemassa joulurunoja,  kalenteri löytyy täältä, klik

~~~~~~~~

Jouluisen keittiöliinan ja yllätyksen  arvonnassa voitto osui kommentille

Joulun paras leivonnainen!
Maisa

Kiitos vinkistäsi.
Onnea ja tunnelmallista joulunodotusta Sinulle!
Olen laittanut sähköpostia!


Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!
Toivon, että lumihiutaleet leijailisivat teilläkin päin
ja toisivat  jouluista tunnelmaa ja lumen valoa.

-Kaiau-


10. marraskuuta 2017

Marraskuun toinen sunnuntai

Löysin tämän Eeva Heilalan runon
juuri tässä isänpäivän alla.

Jos minä olisin pieni tyttö
ja minulta kysyttäisiin,
millainen on oikea isä,
minä sanoisin
että oikealla isällä
on arkivaatteet 
ja pyhävaatteet.


Miten vähän lopulta lapset 
kaipaavat,
odottavat.

Vain rakasta ihmistä,
elämän tuttuja kuvioita ja
turvallisia rutiineita.
Ennakoitavuutta.

He tarvitsevat läsnäoloa,
yhdessä tekemistä,
tavallista elämänmakuista arkea ja 
väliin sopivasti juhlahetkiä.
Elämyksiä ja kokemuksia
vanhemman kanssa.

Tietoa oikeasta ja väärästä.
Luottamusta siihen, että harmaan päivän jälkeen paistaa aurinko
ja kiireen jälkeen on aikaa. 💙




Toivottelen isänpäiväjuhlan iloa koteihinne.
Onnea sekä Iloa kaikille Isille!💙

-Kaisu-




6. marraskuuta 2017

Vinkkaa aihe joulukalenteriluukkuun ja osallistu samalla arvontaan!

Muutamat joulukuvasto  on jo tipahtanut postilaatikkoon
ja lapset ovat ehtineet lausua ääneen toiveensa tai raapustaa ensimmäiset kirjeet joulupukille.
Ajatukset kulkevat vähitellen jouluun ja jouluisiin asioihin. 

Vajaan neljän viikon päästä on jo joulukuun ensimmäinen päivä.
Olen askaroinut ajatuksissani blogin joulukalenterin kanssa.


Eilen minulle tuli mieleeni, että kysäisen teidät mukaan joulukalenterini tekoon. 
Osallistaminenhan on päivän sana! <3

Saatte nyt näin hyvissä ajoin 
ehdottaa ja toivoa  sisällön
 joihinkin joulukalenterini luukkuihin.

Mitä sinä haluaisit minun kirjoittavan joulustani,
jouluun liittyvistä asioista,
mistä haluaisit ehkä  nähdä kuvissani. 

~~~~~~~~

Jokainen aiheen vinkannut ja tätä postausta kommentoinut
saa yhden arvan

jouluisen Jouluresepti -keittiöpyyhkeen ja pienen yllätyslahjan arvontaan.

Lahjan saaja arvotaan su 19.11. illalla.

 

Tällaisen haasteen heitän teille 
blogini seuraajat
ja toivon, että otatte sen vastaan.

Yhteistyöterveisin,

-Kaisu-










4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivänä


Pyhäinpäivä.

Muistojen ja hautapaasien äärellä  
muistutuksia elämän lyhykäisyydestä,
katoavaisuudesta.

Matka keväästä syksyyn voi olla pian kuljettu,
ihmimillisestikin liian varhain voi  tuuli käydä yli
ja sijaa ei enää ole.


Päivä menee levolle,
se on antanut
lämpönsä ja rakkautensa,
valaissut meitä silmillään.
Kun on ilta me tähyilemme viimeisiä säteitä.
sulkeudumme
kaipaukseen ja kiitokseen.

-Niilo Rauhala-

<3

Jäljelle  jäi kaipaus 
sekä  kiitollisuus siitä, että he ovat olleet
ja  kulkevat mukanamme muistoissamme,
sydämissämme.

Pyhäinpäivän herkissä aatoksissa,

Kaisu







29. lokakuuta 2017

Räntää, vesipisaroita ja talviaikaa

Kotiuduimme tänään syyslomareissusta.
Ensitöikseni kiersin pihalla kameran kanssa katselemassa syystalven pieniä ihmeitä, 
sillä kotipiha oli saanut poissaollessamme osansa ensilumen kosketuksesta.



Lumi oli märkää.
Syystalven vesikyyneleet kimaltelivat hetken puiden oksilla, 
pihlajanmarjoissa,
havuissa
 ja tippuivat sitten maahan kuin jatkuva kyynelten vuo.

Sää olikylmän kolea, kostea, 
suorastaan kalsea.

~~~~

Ruskalehdet näyttivät erilaisilta, väreiltään jotensakin syvemmiltä 
lumenvalkoa kuin nurmen vihreää vasten.
Koivuangervo -pensaan liepeillä oli jonkinlaisen viivystystaistelun maku;
kuin syksy ja talvi olisivat mitelleet keskenään kumpi voittaa!



 '
Harakka oli ilmeisesti yrittänyt kylään
eli etsinyt portaille mahdollisesti unohtunutta roskapussia, 
sillä sen varpaitten jäljet olivat jääneet etupihan laatoille. :)


Puupino on ressun alla kuivassa, tallessa syksyn sateilta ja lumelta.
Ajatus noista aikanaan tehdyista haloista ja leivinuunipuista lämmitti jo pihalla ajatuksissa,
saati nyt kun punaiset kekäleet hehkuvat leivinuunissa 
ja luovuttavat lämpöä huoneisiin.
Elävän tuli tuo kotiin sanoittamattoman pehmeää lämpöä!

~~~~~~~~~~~~
.
Lokakuun lopun säätähän tämä on!
Tavallista tuttua loskaa ja nollakelin tuntua,
syystalvea,
josta löytyy kuitenkin monia pieniä kauniita asioita. 

Niin kuin tämäkin kaunis lumisydän, joka oli kertynyt pojan pyörän satulaan.


Marraskuuta kohti mennään.
Viime yönä siirryttiin taas talviaikaan.
Tovi menee taas ennen kuin keho mukautuu tunnin muutokseen.

~~~~~~

Sytytellään valkeita tulisijoihin,
nauttitaan kynttilöistä 
ja käpreennytään sohvan kulmaan viltin sisään.
Tämä aika vuodesta on juuri sitä varten
ja sillä tavoin siitä selviää.

Voikaa hyvin!

-Kaisu-


25. lokakuuta 2017

DIY läppärin suojapussi

Sain illalla tyttäreltäni toiveen, josko ompelisin suojapussin hänen läppärilleen.
Omatekoinen, kotikutoinen, kierrätetty  tuntui olevan tärkeä pointti! <3

Vetoketjua minulla ei ollut ja kangaskauppa oli jo kiinni,
joten piti turvautua omaan vaatehuoneeseen.
Sieltä löytyi tummanharmaa tyynynpäällinen ja vanhan roosan värinen makuupussipeitto,
jonka olen  90-luvulla ommellut.
Päätin laittaa ne kiertoon ja totesin äidin sanontojen 
"aika tavaran kaupihtee" ja "kun talteen laittaan, on mistä ottaa"
toteutuvan jälleen. <3


Mitat hänen läppärinsä suojapussille olivat 25 x 35 cm.
Kavensin vähän tyynyliinaa ja leikkasin kymmensien senttiä pohjasta pois.
Siitä pätkästä tuli sitten tasku niin, että tyynyliinan pohjasauma on nyt tuossa
kolmisen senttiä ennen taskun yläosaa eli tarkasti kangas tuli käytettyä . 
Taskun reunaan laitoin tarranauhan.



Minua helpotti jo alkaissani ajatus, että vetoketju oli jo valmiina!
Kiinnitin tikkikankaasta ompelemani sisäpussukan tyynynpäällis-/ vetoketjureunan alapuolelle.
Se onnistui kätevästi.




Tytär oli tyytyväinen lopputulokseen.
ja itsekin olin aivan mielissäni tämän ompeluksen pähkäilystä ja toteuttamisesta.
Ja siitä, että on taas pari tavaraa kierrätetty! 



Tämä syysloma onkin ollut minulle ompeluloma.
Sain lahjoituksena kankaita nuppupeittoja varten, klik 
ja olen ommellut niistä pieniä peittoja ja pieniä pussilakanoita, joita sieltä osastolta toivottiin.

~~~~~~~~~~~~~~~

Syyslomapäivät tulivat tarpeeseen ja tämä loma on ollut mukava irtiotto työarjesta.
Nyt laitan sekä ompelukoneen että läppärin pois;
keskityn tänään kodinhoitoon ja liikkumiseen.

Oikein mukavia lokakuun  lopun päiviä itsekullekin!
Talvi kolkuttelee jo!

-Kaisu-