Kodintyöt lasten kanssa -iloa ja haastetta

Tähän aihepiiriin liittyen joskus, ajoittain äitinä kokee
valtavan onnellisia tunteita muun muassa

kun kotia tullessa onkin ruoka jo laitettuna,
koti siistittynä tai jotakin muuta vallan omatoimista, yllättävää tehtynä. 

 Leivonnaisten tuoksua tai jotain muuta herkullista odottamassa.
Pikku pojat ovat kattaneet viikonlopun aamupalan,
laittaneet kynttilänkin juhlahetkeä valaisemaan.

Lapsilla on ollut selvästi tarkoituksena ilahduttaminen ja yllättäminen. 

Ne ovat hetkiä, jolloin pitäisi avata kaikki kehumisen ja kiitoksen antamisen väylät

ja hehkuttaa tilannetta oikein olan takaa.

 Hetkiä, joista kannattaa nauttia täysin siemauksin! <3

Joskus, ajoittain äitinä kokee, että kotityöt eivät voisi vähempää kiinnostaa lapsia. 

Tiskikone vuoroista keskustellaan ja lasten mielestä aina on perjantai, siivouspäivä. 

Tutuiksi käyneitä kommentteja satelee kaiken ikäisiltä 

ja toinen toisiaan luovempia verukkeita leijailee ilmassa.

Laskemisen kulttuuri on lähellä. Minä tein viimeksi, miksi minä aina...

 Kohta. Kohta. Illan päälle. Joo, joo. Odota vähän!

Mulla on peli kesken. Eihän tässä jänön selässä olla! 

Jotenkin niin kotoisia, niin tuttuja lausahduksia, että niiden kanssa jo pärjää. 

Kun vaan muistaa antaa aikaa;

ei tee itse sitä, minkä on pyytänyt, minkä joku on jo luvannut tehdä.

Niin kuin se viime perjantaillinen alakerran imurointi. <3

 Odotin perjantain, odotin lauantai-iltapäivään ja sieltä se imuroija lopulta tuli lupauksensa mukaan.

 Homma meni vaan vähän niin kuin pitemmän kaavan mukaan. 

Hymyssä suin siitä on nyt veistelty, että hyvää kannatti odottaa!

Monenmoista listaa on meilläkin laadittu, 

täytetty tukkimiehen kirjanpidolla ja päivämääriä laittamalla

tai sitten on unohdettu täyttää.

On ollut äidin tekemiä taulukoita ja lasten keskenään laatimia vuorolistoja.

On ollut henkilökohtaisia työtehtäviä ja rahankeruita.

Monenmoisia "porkkanoita" kotitöiden tekemiseen

ja silti ne ovat joskus jääneet tekemättäkin

(lue vanhempien tehtäväksi). 

Kotiäitivuosien jälkeen oli pakko antaa yhä enemmän vastuuta ja velvollisuuksiakin lapsille.

On pitänyt teroittaa, että tämä ei ole kenenkään auttamista, 

vaan jokainen tekee osansa näistä kodin yhteisistä askareista. 

Tämähän ei ole palvelutalo; täällä tuetaan omatoimisuuteen! :)

Huikeita, mieleenpainuneita hetkiä on ne,
kun olemme porukalla puuhanneet yhteisiä kotoisia hommia.
Marjareissut ovat olleet mukavia yhdessäolon hetkiä, jossa huvi ja hyöty ovat yhdistyneet.
Myöskin leipominen, siivoaminen, puusavotta ja pihatyöt
ovat  mukavia  yhteisiä työtehtäviä.
Monesti sitä vaan itsekseen touhuaa ja tekee
 eikä näe mahdollisuutta tietotaidon siirtämiseen lapselle,
ei tule annettua tilaa yhdessä touhuamiseen ja  mallioppimiseen.
Varsinkin pienet lapset rakastavat oikeiden töiden tekemistä vanhempiensa kanssa!
Ja niistä kokemuksista he saavat leikkeihinsä elämänläheisiä aineksia...

Kun vanhin poika oli menossa naimisiin, 

jotenkin huolehdin pärjäämisestä. :)

Siitä, olenko osannut antaa tarpeeksi elämän taitoja matkalle.

Hän totesi, että eväät syödään matkalla!

Hän tarkoitti, että vaikka kotityöt eivät ole aina olleet hänellekään niin mieluisia, 

arjen taitoja on tullut jemmattua ja ne auttavat omassa elämässä.<3

Se ajatus on kantanut minua näinä vuosina,

nyt näiden kotona olevien kanssa.

Jokaiselle jää "reppuun" jotakin kodista ja kodin askareista,

ja niiden kanssa selvitään sitten omassa elämässä.

Työ on välillä kuin tervanjuontia,

mutta aika kultaa nekin muistot!

Onhan sitä meillä aikuisillakin huumorinsävyisiä ajatuksia työstä ja työntekemisestä.

Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomenna!

Meidän kodinhoitohuoneen seinällä on taulu, 

joka meinaa joskus minullakin käydä toteen...

Että, kyllä kait ne lapsetkin aina ilahtuvat, 

kun äiti on aktivoitunut ja pyykännyt, leiponut, laittanut ruokaa...

Yrittänyt olla arjen esimerkkinä! <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Perheen pienimmäinen teki siellä tiskikoneen.

Muutaman neuvottelun ja pelivuoron vaatimisen jälkeen.

Palkkioksi tarjosin ulkoilua ja onneksi kaveri tuli hakemaan ulos. :)

Että tämmöistä tällä erää!

~~Kaisu~~