5. lokakuuta 2014

Juhlaa arjen keskellä

Lauantai valkeni aurinkoisena ja kauniina. Meillä oli tilaisuus lähteä mökille kahdestaan, kun tyttäremme otti kotona tilanteen haltuun. Huolettomin mielin lähdimme mökille lämmittämään savusaunaa ja odottelemaan vieraita. Tässä päivässä oli kaksi juhlan tuntuista elementtiä; saada olla hetki kiireettömästi mökillä ja vielä saada ystäviä iltahetkeä jakamaan ja savusaunaa testaamaan. Juhlaa arjen keskellä!

Miekkonen keskittyi arvatenkin saunan lämmittämiseen, joka suoritetaan tarkalla pieteetillä. Välillä piti oikein huudella saunalle päin, onko kaveri hengissäkään. Niin hissukseen hän siellä saunalla oli ja viipyili. Kuulema nautiskeli tilanteesta!

Minun mieleni teki mennä metsään; sen rauhaan ja silmiä hivelevään väriloistoon. Kottikärryjen kanssa kuljeskelin siellä ja keräsin kaikkea ihanaa. Luonnon kauneus ja karuus; oikein siinä runosuoni alkoi pulputa! :)

Mustikan, variksenmarjan varvut
punasävyissään
odottamassa riisujaa,  
kylmää yötä, tuulta tuivertavaa.
Harmaat kelottuneet puut,
naavaiset oksat
iki-ilahduttajat,
Nuo sisukkaat sissit, 
monet säät, vuodet nähneet
 pysäyttävät, puhuttelevat värillään...

Kun kaarsin pihapiiriin kärry täynnä metsän aarteita, mies loihee ihmettelemään "mitä sinä nyt?" "Sinulle päätin näistä värkätä! Toki  myös iloksi porraspieleen ja sisällekin ystäville tervetulotoivotukseksi."  Ja ennen kaikkea itselleni, itseni takia -tietenkin. Ihana, että sain ihan rauhassa materiaalia pyöritellä ja puuhastella omilla käsilläni sitä, missä sielu lepää...


Savusaunan portaille toin emalivadillisen  
ja sinkkisankollisen metsää.







Mökin portaalla on  vanhassa saviruukussa männyntaimi juurineen.


Koivukujan alkupäässä olevan vanhan oven viereen 
keräsin niitä ihania naavaisia männynoksia, joissa oli käpyjäkin. 
Aivan lumisen näköisiä!


Puolen yön aikaan hiippailin kameran kanssa pihalla.
Kuu katseli öistä kulkijaa...


Sisällä odotti  "kauhalampetti", 
jonka mieheni toteutti päivällä pyynnöstäni. 
Tämän päivän muisto!
<3

Että tämmöstä voi olla pieni ilo ja arjen muuttuminen juhlaksi.
Niin pientä, ettei sitä aina edes hoksaakaan...
Mitkä ovat sinun juhlaa ja juhlalta tuntuvia hetkiäsi

kyselee Kaisu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti